hoihoihoi!!!
Viimeisimmät lataamani kuvat taisivat olla hieman liian kuvaavat...
Viime viikko meni tiistai-illasta alkaen pipo päässä, kolme villapaitaa päällä, samaista maisemaa ikkunasta katsellen... Flunssa iski uudelleen, ankeaa! Internet alko yhtäaikasesti temppuilla, joten olen ollu aika eristyksissä, vetäny sitruunaa ja hunajaa ja lukenu Programa de lectura musical, teoriaopetuksen suunnitelmaa pää sauhuten ja kyllästyny lopullisesti oleen kipee...
Poistuin karanteenista perjantai-iltana hetkellisesti ja eilen uudelleen, siitä saattaa johtua että edelleen oon toipilas... AAAAAArrrrrrgggghhhhh!!!!!! Sais riittää.
Tänään vietetään isänpäivää chilessä, ilokseni sen kunniaksi isäntäpariskunta pyysi mut lounastamaan kanssaan, isäntä oli grillannu lihaa ja emäntä tehny monenlaiset salaatit ja alkupalat, herkullista ja sangen mukavaa, oli rattoisaa! Täytys oikeesti käydä paljon useammin tervehtimässä niitä, ei se oo sen monimutkasempaa. Nyt istun niitten keittiössä, koska täällä koneeni yhdistää nettiin, mun kämpillä ei. Hm. Kaminassa tuli, ei hullumpaa(:
Mitähän kulturellia kerrottavaa olisi räkätautisella...
Meillä oli sopaipilla-kutsu voimassa hukkani kanssa yhden ystäväpariskunnan luo, nainen artesaani, mies kuvataiteilija. Eilen kyläiltiin ja herra taiteilija opetti mut leipoon sopaipilloja!!! Nautimme myös navegadoa, glögin etelänserkkua, josta olin jo kuullut lupaavia huhuja... Punaviini lämmitetään mausteitten ja appelsiininviipaleitten kanssa(:
Hmmmmm... Täydellistä tähän talvisäähän!
Ensimmäinen sopaipillataikina odotti jo valmiina kun saavuimme, muotoiltiin siitä lättysiä maalarin ja hänen oppilaansa kanssa. Paistokierroksen toimin taiteilijan assistenttina reikäkauhaa käytellen ja palleroisia käännellen. Haettuamme lisää punaviintä totesimme että sopaipilloja tarvitaan myös lisää, joten pääsin oppimaan kaiken taikinan teosta ja vaivaamisesta saakka sopivan kypsyysasteen arviointiin. Hohoo!
Herra maalari oli oikein hienostunut ja huumorintajuinen leipurimestari. Oli hauskaa!!
Ja niistä tuli hyviä. Nyt olen siis alustavasti vihitty niitten herkullisten rasvaisten pikku leipästen salaisuuteen. Väittäisin muistavani reseptin. Varo Suomi, jos palaan, aloittavat sopaipillat pohjolan valloituksen....<: Onhan mulla tässä aikaa harjoitella...
Kai sitä alkaa pikkuhiljaa huomata, että on talvi... vaikka jotkut puut pitää edelleen kiinni viimeisistä lehdistään. Viime päivät on ollu koleampia. Oudosti keskiviikkoillan leudon sateinen ilma resuisine pilvineen muistutti mua Suomen kesästä kun pistin vähän nokkaani ulos tuulettuakseni ja ostaakseni lisää appelsiinejä ja sitruunoita. Ehkä jokin tuoksussa?
Pääni on kyllä seikkaillut myös omilla teillään, kotomaatakin tuumien...
Mulle tuottaa ongelmia vastata kysymyksiin Suomesta ja Suomen ja Chilen eroavaisuuksista.
Kun joku kysyy millä tavalla täällä on erilaista, melkein en osaa vastata. Huvittavaa!
Mieleni on hassu. Mutta ei täällä nyt niin erilaista oo... En ole vielä havainnut mitään kulttuurishokkia. Oon aika sopeutuvainen otus, ja sopeutuessani en niinkään erittele eroavaisuuksia, tarkastelen vain asioita ja ihmisiä ympärilläni ja löydän omat tarttumapintani ja saumani ja tapani toimia. Mieleni on asettunut kuuntelemaan ja tutustumaan ja työstämään muttei erittelemään ja arvioimaan. Siksi olen huono antamaan mitään kategorisia vastauksia.
Ja mitä stereotypioita toistan jos yritän vaikka vaan kertoa, minkälaisia suomalaiset on???
Jos sanon jotain, alan miettimään, onko se niin... Tai jos ajattelen että on, alan miettimään, onko se todella... Olkoonkin, että puhuisi yleistäen, joutuu pohtimaan, mistä se yleistys on mun mieleeni tullu. Joutuu punnitsemaan omaa mielikuvaansa Suomesta...
Jup! Näin täällä, ulkomaalaisena...
Mainittakoon vielä että nopeaan cumbiaan voi oikein hyvin tanssia humppaa<:
Tässä päällimmäiset tältä erää, toivottavasti terveempiä terveisiä seuraavalla kerralla!
jatkoja!
`n
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti