hohoi!!

olenpas laiminlyönyt blögini. lupasin kukkia, nyt väsyneenä sunnuntai-iltana on hyvä päivittää kuvia, kuunnella musiikkia ja järjestellä huonetta..

<:

hoblaa!!

matkakuvien lisäys jatkuu pikkuhiljaa..

pikkumäyräni lensi pohjolaan, huhhei! olen pitkästä aikaa viettänyt hieman aikaa yksikseni.. tehnee aivan hyvää. tää ei oo todellista, oon taas lunssassa!! uuh. kärsivällisyyttä, sitruunaa ja hunajaa. hohhoijaa.

tänään oli aivan mielettömän fantsu päivä, aurinko paisto ja ilma oli samettia.. joko kevättä?? joko se huhtikuu tuli? kadotettu huhtikuu..

halistuksia!

n

heijaa!

olemme palanneet temukoon, maanantaiaamuna kello seitsemän dösällä suoraan valparaisosta. kaikki hyvin paitsi talvi! tuplatalvi. odotan kevättä.

täsä vähä temukopäivitystä ja ensimmäiset kuvat matkalta, laitamma lisää pian!

halia!

n

terveiden kirjoissa taas<:

hoh!

Pieni siskoni hyppää kohta ilmalaivaan ja lennähtää tänne!

Siispä matkalle kantimiksi ja muillekin katseltaviksi teemaan liittyen, otoksia lentokoneen ikkunaruudun takaa. Lentosää oli kirkas joten sain ihmetellä Cordilleraa sekä sitä ylittäessämme lennolla Buenos Airesista Santiagoon, että koko matkalta Santiagosta Temucoon. Huh!

Olen tervehtynyt! Vihdoin! Olin koko viikon töissä, joka aamu musiikiopen apuna koska oli koeviikko, ja totesin, että talviaamut ei vaan ole mua varten. Aamiaistin tuikun valossa...

Mutta nyt jo päivä pitenee, vaikka kylmin kausi vasta alkaa.. Torstaina juhlivat mapuchet uutta vuotta talvipäivänseisauksen aikaan. Me vietimme rattoisaa iltaa kantakuppilassamme tummaa olutta nautiskellen. Eilen katoin varmaan elämäni ensimmäisen jalkapallomatsin! Olihan se aika huvittavaa... Mut ihan hauska tunnelma, Universidad Católican isossa konsertisalissa oli valkokangas ja sali täynnä lössiä, tauolla kahvia ja keksejä kaikille.

Chile ei kyllä pelannu kovin intohimosesti ja hävis 1-2 Espanjalle, pääsi kuitenkin jatkoon siis, jota matsin jälkeen kaduilla juhlittiin torvet tyytäten. Maanantaina tyypit saa kannustaa joukkuettaan Brasiliaa vastaan...

Ostin myös kitaran! Aivan umpiperus nailonkielisen. Mutta sillä pääsee alkuun, jippii!!!

Olen sitä viritellyt ja uusia kieliä venytellyt ja vähän rämpytellyt ja asteikoita ynnä melodianpätkiä leikitellyt. Nyt on kyllä vielä seuraavat kaks viikkoa keskittyminen pelkkään cajoniin, 9.7 on sen flamencoprojektin esitys.

Tällaisia vain tällä erää!

Hauskaa että eräs tietty mäyrä on kohta täällä, ja käsittämätöntä.

Tässä kuitenkin kohta kolme kuukautta vierähtänyt pelkästään uusien ihmisten kanssa...

oloja!

n

ankara tauti ja elämäni ensimmäiset sopaipillat!

hoihoihoi!!!

Viimeisimmät lataamani kuvat taisivat olla hieman liian kuvaavat...

Viime viikko meni tiistai-illasta alkaen pipo päässä, kolme villapaitaa päällä, samaista maisemaa ikkunasta katsellen... Flunssa iski uudelleen, ankeaa! Internet alko yhtäaikasesti temppuilla, joten olen ollu aika eristyksissä, vetäny sitruunaa ja hunajaa ja lukenu Programa de lectura musical, teoriaopetuksen suunnitelmaa pää sauhuten ja kyllästyny lopullisesti oleen kipee...

Poistuin karanteenista perjantai-iltana hetkellisesti ja eilen uudelleen, siitä saattaa johtua että edelleen oon toipilas... AAAAAArrrrrrgggghhhhh!!!!!! Sais riittää.

Tänään vietetään isänpäivää chilessä, ilokseni sen kunniaksi isäntäpariskunta pyysi mut lounastamaan kanssaan, isäntä oli grillannu lihaa ja emäntä tehny monenlaiset salaatit ja alkupalat, herkullista ja sangen mukavaa, oli rattoisaa! Täytys oikeesti käydä paljon useammin tervehtimässä niitä, ei se oo sen monimutkasempaa. Nyt istun niitten keittiössä, koska täällä koneeni yhdistää nettiin, mun kämpillä ei. Hm. Kaminassa tuli, ei hullumpaa(:

Mitähän kulturellia kerrottavaa olisi räkätautisella...

Meillä oli sopaipilla-kutsu voimassa hukkani kanssa yhden ystäväpariskunnan luo, nainen artesaani, mies kuvataiteilija. Eilen kyläiltiin ja herra taiteilija opetti mut leipoon sopaipilloja!!! Nautimme myös navegadoa, glögin etelänserkkua, josta olin jo kuullut lupaavia huhuja... Punaviini lämmitetään mausteitten ja appelsiininviipaleitten kanssa(:

Hmmmmm... Täydellistä tähän talvisäähän!

Ensimmäinen sopaipillataikina odotti jo valmiina kun saavuimme, muotoiltiin siitä lättysiä maalarin ja hänen oppilaansa kanssa. Paistokierroksen toimin taiteilijan assistenttina reikäkauhaa käytellen ja palleroisia käännellen. Haettuamme lisää punaviintä totesimme että sopaipilloja tarvitaan myös lisää, joten pääsin oppimaan kaiken taikinan teosta ja vaivaamisesta saakka sopivan kypsyysasteen arviointiin. Hohoo!

Herra maalari oli oikein hienostunut ja huumorintajuinen leipurimestari. Oli hauskaa!!

Ja niistä tuli hyviä. Nyt olen siis alustavasti vihitty niitten herkullisten rasvaisten pikku leipästen salaisuuteen. Väittäisin muistavani reseptin. Varo Suomi, jos palaan, aloittavat sopaipillat pohjolan valloituksen....<: Onhan mulla tässä aikaa harjoitella...

Kai sitä alkaa pikkuhiljaa huomata, että on talvi... vaikka jotkut puut pitää edelleen kiinni viimeisistä lehdistään. Viime päivät on ollu koleampia. Oudosti keskiviikkoillan leudon sateinen ilma resuisine pilvineen muistutti mua Suomen kesästä kun pistin vähän nokkaani ulos tuulettuakseni ja ostaakseni lisää appelsiinejä ja sitruunoita. Ehkä jokin tuoksussa?

Pääni on kyllä seikkaillut myös omilla teillään, kotomaatakin tuumien...

Mulle tuottaa ongelmia vastata kysymyksiin Suomesta ja Suomen ja Chilen eroavaisuuksista.

Kun joku kysyy millä tavalla täällä on erilaista, melkein en osaa vastata. Huvittavaa!

Mieleni on hassu. Mutta ei täällä nyt niin erilaista oo... En ole vielä havainnut mitään kulttuurishokkia. Oon aika sopeutuvainen otus, ja sopeutuessani en niinkään erittele eroavaisuuksia, tarkastelen vain asioita ja ihmisiä ympärilläni ja löydän omat tarttumapintani ja saumani ja tapani toimia. Mieleni on asettunut kuuntelemaan ja tutustumaan ja työstämään muttei erittelemään ja arvioimaan. Siksi olen huono antamaan mitään kategorisia vastauksia.

Ja mitä stereotypioita toistan jos yritän vaikka vaan kertoa, minkälaisia suomalaiset on???

Jos sanon jotain, alan miettimään, onko se niin... Tai jos ajattelen että on, alan miettimään, onko se todella... Olkoonkin, että puhuisi yleistäen, joutuu pohtimaan, mistä se yleistys on mun mieleeni tullu. Joutuu punnitsemaan omaa mielikuvaansa Suomesta...

Jup! Näin täällä, ulkomaalaisena...

Mainittakoon vielä että nopeaan cumbiaan voi oikein hyvin tanssia humppaa<:

Tässä päällimmäiset tältä erää, toivottavasti terveempiä terveisiä seuraavalla kerralla!

jatkoja!

`n

hobbá!!

kas tässä, ajattelin hieman päivittää säätiloja kun totesin että näyttää liian loppusyksyisen kuulaalta tää blogimeininki. siispä, tämänaamuista näkymää suoraan ikkunastani, olkaatten hyvät! puut alkaa olla lehdettömiä, ei aivan kaikki kyllä. ja nurmikko taitaa pysyä vihreänä läpi talven? hämärää kun ei oikein tiedä mikä vuodenaika on, mutta parempi niin kuin että kuolisi tietäen että on TALVI.

kulmakaupan pitäjäukkeli, sen kulmakaupan, missä on leipomo, mistä saa tuoreita sämpylöitä hmmmmm, niin se sanoi että elokuussa alkaisi jo keväistyä? tai ainakin vähän aurinkoistua? muut on kyllä sanonu että syyskuussa. nähtäväksi jää!

eilen vietin suunnattoman laiskaa sunnuntaita, lepäillen kämppisteni läksiäisten jäljiltä.

kävin peräti fruteriassa, santa isabelissa, pienessä ostoskeskuksessa, koska arvelin että se saattas olla sunnuntaisin auki ja olihan se. kysyin tätiltä mitä hunaja maksaa ja se sano että elä osta sitä, tuosta lähikorttelista saat parempaa!!! että sellainen kauppias!!! mulla on vielä yheltä työkaveriltani ostamasta hunajakilosta jäljellä puolet, joka hupenee vauhdilla. kun se loppuu, selvitän hedelmäkauppiaan suositteleman mestan salaisuuden.

lisäsin myös pari kuvaa siltä parin viikon takaiselta hämäräreissulta cerrolle... kuu oli nousemassa(: sekä kuvan itsestäni....... ostin pipon.

heippa vaan.

ja oloja!

onko siellä kesä?

`n

hoi!!

pari päivää ollu todella pehmeän samettinen ilma ja tuuli palannu matkoiltaan,

tuoden kaikenlaisia tuoksuja mukanaan.

mulla onkin ollu sitä ikävä!

merenrantakaupungissa kasvaneena..

jännää.. ei oiken tiedä mitä vuodenaikaa elää.. ollu mukavan leutoa.

tänään alko myrskytä!! hulppeaa. ja mustalaiseni sanoi että se on vasta talven alkusoittoa. lupaili paljon riehuvaa tuulta sateen lisäksi. hykertelin! nyt se vonkuu ja uhmaa peltikattoja.

hmmmm... talven hyvät puolet, mielettömät kelit<: saa näkee!

kiitos kommenteista(:

taidan jatkaa sähköpostin puolella..

n

ps. kuuntelin chileläistä laulajatarta elizabeth morrisia ja vaivuin uneksimaan.

suosittelen, myös kesäiltojen tunnelmointiin. vaikka äiti sano että siellä on ollu aika jäätävää??