sunnuntaipäivä, alkusyksyn kultaa. nukuin taas ykstoista tuntia. kurkku ei ole enää kipeä mutta nyt ääneni on automaattiohennuksella. mustalaiseni kävi eilen heittämässä mulle rohtoja, lehmuksenoksia, sitruunoita ja hunajaa ja keittämässä niistä teen(: mun ois kuulemma pitäny hikoilla sen seurauksena kuin kilpahevonen, mutta mitään ihmeellistä ei tapahtunut. tosin olen parempi tänään. niin se ennusti ja käski siitä huolimatta levätä ankarasti. yritetään!
keitin myös äitin reseptillä valkosipuli-sitruuna-hunajateetä, muutamankin kupillisen(:
tosiaan, torstaiyönä oli eka temblor jonka varmuudella tunsin. 6,1 richteriä 65 kilsaa concepcionista etelään, eli melko lähellä. kuulemma vahvin muutamaan viikkoon. en tiedä heräsinkö kurkkukipuun vai siihen, mutta siinä unen rajamailla ihmettelin kun sänky tutisi ja minä tutisin ja mietin että onkohan tämä nyt... mutta sitte se loppu ja minä nukahdin uudestaan. niitä on siis ollu kyllä näinä viikkoina useampia, mutta minä en oo varmuudella tuntenu kuin tuon yhden. välillä oon kyllä miettiny, että heittääkö pollassa vai vapiseeko maa. ja töissä ovat muutaman kerran kysyneet että yöllä tutisi, tunsinko.
kaupunki vaikuttaa juuri sillä tavalla pikkuiselta kuin ehkä oletinkin. mutta tärkein on kontakti muihin ihmisiin. jos työ on mielekästä ja hyviä tyyppejä riittää, niin selviän.
ja enemmänkin, olen tyytyväinen(: ainakin näitten ensimmäisten viikkojen tahti lupailee hyvää. suunnitelmia on ilmassa! jännä nähdä millaiseksi nuo työaikataulut lopulta muotoutuu. ja muut kuviot. kaikki on vasta alussa, aivan lupaavassa alussa.
nyt hiimaan kotosalla, aika pysähtyny olo. ehkä se oli tarpeenkin. onneksi kämppikseni la hermosa on kotona<: keitin meille aamupuurot. tän porukan kanssa ainakin voi nauttia kämppiselämän hyvistä puolista, sikamukavia kaikki(:
katotaan mihin mieli tästä..
halauksia, kirjotelkaa!!!!
`n
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti